Kuu kiurusta...

Oi ihana toukokuu, joka pian päättyy. Toukokuuhun liittyy monia asioita, jotka tekevät siitä ylivertaisen muihin kuukausiin verrattuna. Vuosi toisensa jälkeen jaksan ihastua toukukuuhun, enkä vähiten sen tuoman äänimaiseman vuoksi.

Talvi kuulostaa pysähtyneeltä. Varsinkin Helsinkiläinen talvi on, ystävääni lainatakseni, tunkkainen ja jyrisevä. Pilvet makaavat matalalla ja luonto on hiljaa. Keväällä kaupunki herää eloon ja täyttyy elämän äänistä. Vesi virtaa, tuuli suhisee puissa, sataa ja ennen kaikkea linnut laulavat. Kaikkien tuntema loru 'Kuu kiurusta kesään' tuli mieleeni eilen, ja tajusin sen olevan kuvaus toukokuusta. Hölmöä sinänsä, sillä kuukausi kesäkuusta taaksepäin tarkoittaa tietysti toukokuuta, mutten ollut koskaan tullut ajatelleeksi asiaa.

Ensinnäkin loruun pitäisi lisätä pätkä jossa mainitaan mustarastas. Keväisen aamuyön laulaja on minulle vahva kevään merkki. Mielikuva on tosin hiukan epälooginen, sillä mustarastaan laulua voi kuulla vaikka helmikuussa, mutta silti yhdistän se maalikuiseen aamuyön äänimaisemaan. Aukinainen ikkuna, kylmä ilma ja ulkoa kantautuva mustarastaan laulu tarkoittaa, että talvi on taittunut ja kevät on lähellä.

Kiuruja en tänä keväänä huomioinut, ne kuuluvat mielikuvissani maalle, mutta peipposia kuulin sitäkin enemmän. Tosin tämä ei tapahtunut puoli kuuta, vaan politoistakuuta sitten huhtikuun puolivälissä. Vanhempien kesäasunnon pihakoivuihin parkkeerasi satoja peipposia, jotka pulisivat kovaan ääneen, kaikki yhtä aikaa. Ääni oli jotain sanoinkuvaamattoman hassua ja hurmaavaa. Ainoa sana sitä kuvaamaan on pulina. Ikäänkuin satoja pieniä heleitä puroja olisi istuskellut puissa. Kyse ei siis todellakaan ollut perinteisestä linnunlaulusta, vaan huumaavasta, äänekkäästä laumasta lintuja. Seisoin pihalla pitkään, enkä olisi malttanut lähteä pois. Tiesin, että seuraavalla kerralla äänimaisema olisi poissa.

Myöskään västäräkin laulu ei herätä suuria tuntemuksia, vaikka sitä toki kuulee. Pienen linnun viipottava olemus kuitenkin kuuluu keväiseen maisemaan. Sen sijaa toukokuun päättää ja kesän tuovat kaupunkiin pääskyset. Pääskynen merkkaa kesän alun. Pääskysten kirunta sinisellä taivaalla kirkkaassa raikkaassa kevätkesän aamussa tuo jalkojen alle keveyttä ja pään sisälle tilaa. Pääskysten laulussa, ja niiden tavassa kirkua on jotain sellaista vapaudentunnetta, joka saa taivaan kaupungin yllä tuntumaan äärettömältä.

Myös käki ja kuikka tuovat tilan ja etäisyyden tuntua. Toinen järvellä, toinen metsässä. Toisin kuin pääskystä, niitä ei kuule usein kaupungissa. Käkiä ehkä useammin, mutta mielikuva siitä liittyy vahvasti maaseutuun. Uusi kevätilmiö kaupungissa on satakieli. Minulle ne merkkaavat myös matkaa, sillä niitä istuu tasaisin välimatkoin lurittelemassa läheisellä kävelytiellä. Kun on kuullut neljä satakieltä, on kulkenut kaksi kilometriä. Ennen satakieltä pysähdyttiin kuuntelemaan, nyt kannattaa jatkaa matkaa kuullakseen lisää.

Yksi Helsingin hienoimmista piirteistä on taivaan laajuus. Helsinki on profiililtaan matala ja kantikkaasti suunniteltu kaupunki. Olen kuullut suuremmista kaupungiesta tänne muuttaneilta, että Helsinki on akustisesti epämiellyttävä juuri tuon kantikkaan rakenteensa vuoksi. Tänne kuulema muodostuu ikäviä humisevia tuulitunneleita, minkä vuoksi Helsingin äänimaisema on kumiseva. Voi olla, en ole muissa kaupungeissa asununut, enkä siis kyennyt tekemään pitkän aikavälin vertailuja.

Kantikas ja matala rakenne kuitenkin saa aikaan sen, että Helsingissä näkyy ja kuuluu kauas.
Vaikken asu rannassa, kuuluu laivojen sumutorvien töräyksiä aina ajoittain. Pohjoiseen matkaavat junan suhisevat, kesäkonserttien jylinää voi kuunnella parvekkeelta. Kun Linnanmäellä tai ooppertalolla ilotulitetaan, se sekä kuuluu että näkyy tänne pohjoiseen kantakaupunkiin saakka. Linnanmäen äänet on ehdottomasti myös yksi kevään merkki. Ihmisten kiljunta sekä laitteiden kolina ja kohahtelu.

Kaupungin kesä on ääniä täynnä. Ihana heräävä toukokuu on ohitse. Pääskysestä ei ole päivääkään kesään ja kun pääskyset lähtevät, kesä on ohitse. Nyt on se ihana aika, jolloin aamu alkaa pääskysestä, taivas on korkealla.